Tutustuin aikoinaan neuvolan kautta eräisiin upeisiin naisiin, odotimme esikoisiamme yhdessä. Tänäpäivänä kaikilla on useampi lapsi. Ennen tavattiin usein vauvojen ja taaperoiden kanssa. Nyt kuuden vuoden jälkeen tapaamme edelleen, mutta harvemmin lasten kanssa. Käydään silloin tällöin vähän tanssimassa ja syödään hyvää ruokaa. Niin teimme myös viime perjantaina. En käynyt lenkillä enkä laskenut syömisiäni.
Eilinen päivä menikin puuttuneen unen ruualla korvaamisella ja käytiin vielä mieheni kanssa yhtä keikkaa katsomassa (End of all elegance). Kiitos siskolle joka tuli lasten unta valvomaan.
Eli en eilenkään mitään laskenut taikka lenkkeillyt.
100. päivää tavoitteeseen, se tekeekin n.puoli kiloa viikossa. Tän päivän aloitin täysjyväleivällä ja kahvilla. Illalla kävelylenkkiä tiedossa. Viime keväänä jaksoin vielä vähän hölkkää, nyt se tuntuu taas ihan mahdottomalta. Askel vaan painaa niin paljon. Tavallaan tahtoisin kiinteytyä. Olen rehellisesti suht tyytyväinen koroppaani(paitsi siihen raskauksien runnomaan pullalöllöön). Salilla ei ole mahdollista käydä, eikä varaakaan. Toivon että kunto kohenee ja juoksemalla kiinteytyisi edes hieman.
Ma ootan ka seda päeva, et oleks tuju end liigutada. Jooksmine jääb aga uue aasta lubadustesse. Ma ei taha mõeldagi kui raske on uuesti alustada.
VastaaPoista100 päevaga jõuab suure tahtmise korral palju teha, kahjuks aga nii koledad sügisilmad tulekul :D Mõtlen isegi, et kuidas end vanrkiga mõne aja pärast sombuse ilmaga välja peaks meelitama.
Kalli <3 kävellään sinne Femmatorille :) pyydetään sit joku hakemaan meijät :)
VastaaPoista